Post by Samthony on Aug 13, 2019 10:18:57 GMT 3
“Skaalalla äsken herätetystä Sam Woodsoniin, kuinka välinpitämättömältä sinusta tuntuu?”
Samuel “Sam” Zachariah Woodson
12 v. (10.12.), 2. luokka
Klikkaa tästä jotta saat isomman kuvan
Luonne & Ulkonäkö:
Low-key apaattinen, todennäköisesti mykkä, wannabe angstiteini, sekä muut hauskat kuvaukset ovat yleisiä Aislingin käytävillä, kun etäinen ja äärimmäisen vähäsanainen Samuel Woodson tulee puheenaiheeksi. Mutta hei, ainakaan poika ei tule koskaan kuulemaan näitä “lievästi negatiivisia” kommentteja, sehän on kuuro tai jotain. Niin no, jotain sinne päin. On totta että Sam mieluummin pitää suunsa kiinni ja antaa tekojensa puhua hänen puolestaan, eikä hän oikein jaksa aina välittää ympärillään tapahtuvasta värikkäästä ja tapahtumarikkaasta elämästä. Onko Sam todella kuuro? On, ainakin osittain. Pojan keskivaikea kuulovamma hankaloittaa suuresti ryhmissä keskustelua, levottomilla tunneilla kuuntelemista, eikä normaalia puheääntä hiljaisempien äänten kuuleminen oikein onnistu ilman kuulolaitetta. Varsinkin uusien tuttavuuksien parissa onkin siis tärkeää kommunikoida rauhallisessa paikassa ja mielellään kasvokkain.
Hiljaisesta olemuksestaan huolimatta Sam on kaikkea muuta kuin ujo. Sanavalmiutta kyllä löytyy ja useimmat pojan kanssa käydyt keskustelut ovat täynnä sarkastisia kommentteja ja kuivaa huumoria, eikä hienovaraisuudesta ei ole tietoakaan. Se taas, onko huumori ja suorapuheisuus sittenkin pelkkä itsepuolustusmekanismi ja epätoivoinen yritys peitellä omia epävarmuuksia, jääkööt muiden teorisoitavaksi. Ehkä hän vain sattuu olemaan erittäin brittiläinen. Sam on toisinaan jopa liiankin tarkka yksityiskohtien kanssa ja lähes poikkeuksetta erittäin äkkipikainen. Itsepäinen poika on huono vastaanottamaan apua ja hän myöntää virheensä vasta monen peittely-yrityksen jälkeen ja silloinkin vastahakoisesti. Sam on melko pidättyväinen ihminen, kun kyse on uusista tuttavuuksista. Omasta mielestään hän pärjää oikein hyvin tämän hetkisten ystäviensä kanssa, ovathan he pärjänneet tähkin asti. Hän tekisi mitä tahansa heidän vuokseen, eikä poika odottaisi mitään vastapalvelusta. Hänen tärkeysjärjestyksessä vieraiden ihmisten murheet ja draamat ovat hyvin pienessä roolissa.
Olisi melko kliseistä kutsua käsikirjoitukseen ja teatterin visuaaliseen toteutukseen erikoistunutta ihmistä luovaksi, mutta toisinaan jotkut kliseet vain toimivat. Oikeassa elämässä yhden aistin ollessa poissa pelistä, loput aistit eivät taianomaisesti muutu paremmiksi. On kai siis vain oletettava Samin aina omanneen hyvän silmän ja maun, joita hänen alansa kaipaavat. Sam on luonnollinen tarkkailija. Koska hän harvoin osallistuu keskusteluihin, jää hän usein ihmismassojen laitamille seuraamaan muiden touhuja ja poika on (ainakin omasta mielestään) melko hyvä lukemaan muita ihmisiä. Sam ei missään tapauksessa väittäisi olevansa sen erityisemmin terävä tai fiksu, mutta hänellä on tapa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja hahmottaa niistä isompaa kuvaa.
Ulkonäöltään Sam on melko tavallinen, niin kuin me kaikki olemme, loppujen lopuksi. Keskimittaisella ja ruumiinrakenteeltaan sopusuhtaisella pojalla on puhdas vaalea iho, kirkkaat silmät ja ruskeissa hiuksissa luonnonkiharat. Hän ei ole sen ihmeellisemmin lihaksikas tai jotain muuta vastaavaa, mutta tämä voidaan kai laittaa pojan nuoren iän piikkiin. Voidaan kai kuitenkin jo hieman pilata yllätystä ja kertoa, ettei tulevaisuus pidä sisällään ideaalia Hollywoodin miesnäyttelijää Samin kasvoilla. Onko mitään, minkä takia poikaan voisi kiinnittää huomiota ensisilmäyksen jälkeen? Noh, aina voi mainita pojan kaulassa olevat leikkausarvet. Ne ovat jäljet leikkauksesta, johon hän joutui toisella luokalla jossa pyrittiin korjaamaan vahingoittuneita äänihuulia. Nyt kun ollaankin aiheessa, on varmaan hyvä mainita, että leikkauksessa onnistuttiin pelastamaan Samin kyky puhua, mutta pojan ääni on käheä ja oudon karhea tottumattomalle korvalle. Tässä myös hyvä syy pojan vähäpuheisuudelle. Useimmiten julkisilla paikoilla hänet näkee viittomassa asiansa ja jonkun hänen ystävänsä tulkkaamassa tarpeen tullen.
Sam pukeutuu melko hillitysti ja ennen kaikkea yksinkertaisesti. Sam viihtyy huppareissa, yksivärisissä paidoissa, yksinkertaisissa farkuissa ja tennareissa. Tunnettuja brändejä ja viimeisimpiä muotivillityksiä näkee vain aniharvoin. Toisinaan saattaa joku tarkkasilmäinen huomata hiusten alta pilkistävän pojan kuulolaitteen. Kyseessä on Samin suhteellisen nuoren iän takia pääasiassa korvan ulkopuolelle jäävä koje, jossa iso osa laitteesta menee korvan taakse. Silti kyseessä on teknologisesti erittäin edistynyt laite, jonka poika saattaa halutessa yhdistää esimerkiksi kännykkäänsä tai kannettavaan helpottamaan vaikka musiikin kuuntelua tai sarjan katsomista. Sam kuitenkin tietoisesti peittää (ruman) laitteen näkyvistä villin hiusmassan taakse. Poika ei ole kovinkaan suuri asusteiden ystävä, eikä niitä kovin usein näe hänen yllään. Pikkutarkasta luonteestaan huolimatta, Sam ei enää edes yritä päästä eroon suuresta määrästä koirankarvoja, jotka peittävät käytännössä jokaista hänen omistamaa vaatekappaletta. Valitettavasti Thor-niminen corgi on väritykseltään keltainen ja luonteeltaan hellyydenkipeä, joten jokainen karva erottuu Samin tummasta värimaailmasta.
Sam on kotoisin Lontoosta, tarkalleen ottaen Kensingtonista, alueesta Hyde Parkin länsi- ja lounaispuolella. Pojan suku on täynnä tunnettuja kasvoja niin teatterien lavoilta, valkokankaalta, kuin myös kulissien takaa. On siis turvallista olettaa, ettei taloudelliset vaikeudet ole olleet kovinkaan suuri murhe hänen elämässään. Tässä välissä voidaan kai myös todeta, että Woodsonin suku on sponsoroinut niin Aislingin koulua, kuin sen oppilaitakin. Tästä taas voitaisiin vetää johtopäätös, että Samin paikka koulussa olisi ostettu ja perustuu perittyyn maineeseen, mutta tämä johtopäätös on vain stereotypisointia ja sinun, hyvä lukija, olisi hyvä lopettaa olettaminen. Vanhempiensa ainoaksi lapseksi jäänyt Sam sai pitkään kasvaa rauhassa ja kaukana julkisuudesta. Hänen kuvansa ja yhteytensä sukuunsa päätyi julkisuuteen vasta hänen voitettuaan paikallisen kirjoituskilpailun 10-vuotiaana. Tämänkin jälkeen hänen vanhempansa Molly ja Hugo Woodson (tunnetut ohjaaja ja näyttelijä) tekivät kaikkensa pitääkseen poikansa poissa julkkisten elämän hulluudesta.
Sam aloitti Aislingissa (täysin omien taitojensa ansiosta, muista se) samana vuonna kun hän täyttäisi 12. Eli toisin sanoen, ensimmäisellä luokalla. Alunperin pojan oli tarkoitus opiskella käsikirjoituksen lisäksi näyttelemistä. Kiinnostus aiheeseen kuitenkin hiipui ja sen korvasi lavasteet ja valotekniikka. Jo ensimmäisen vuoden keväällä Samin lukujärjestystä oli muutettu. Mitä muuta ensimmäiseen vuoteen kuului? Noh, Sam keräsi ympärilleen ystäväporukan, kourallisen ikäisiään lapsia ja yhdessä he (yllättävää kyllä) eivät joutuneet jatkuvasti ongelmiin. Kaiken ei aina tarvitse olla jotain ylidramaattista teinidraamaa… Keitä nämä ystävät ovat? Lyhyesti esiteltyinä he ovat Benjamin Boge, Samin ehdottomasti läheisin ystävä, norjalainen it-lapsi ja näyttelijä (vaikkakin vain puoliksi tosissaan), Vilma Villone, Belgiasta kotoisin oleva muusikko, sekä Rose Phillips, australialainen tanssia.
Selvittyään ensimmäisestä vuodestaan Aislingissa, Sam jatkoi (tietenkin) toiselle vuodelle samaisessa opinahjossa. Nyt ollaan jo lähellä tarinamme todellista alkua! Kaikki alkoi täysin normaalisti. Sam oli edelleen hyvissä väleissä ystäviensä kanssa, hän pärjäsi ihan hyvin koulussa ja hän todella viihtyi valitsemiensa oppiaineiden parissa. Mitä niin ihmeellistä voisi tapahtua, että se olisi näin suuren pahaenteisen vakuuttelun arvoista? Kaikki tapahtui Samin toisen vuoden syyslomalla. Hän oli (pienestä vastustelustaan huolimatta) palannut kotiin tapaamaan muutamia sukulaisiaan. Se miksi Sam oli ollut enonsa kyydissä sinä kohtalokkaana automatkana on merkityksetöntä, mutta lopputulos oli sama: holtiton kaahailija oli kaasu pohjassa rysähtänyt juuri tähän autoon, jossa Sam istui takapenkillä lukemassa. Kuolonuhreja oli vain yksi, eikä se ollut kumpikaan Woodsoneista, vaan onnettomuuden aiheuttaja. Ei kuitenkaan tarvitse kuolla jotta jokin tämän mittakaavan tapahtuma muuttaisi ihmisen elämää. Vielä silloin 12 vuotta vanha poika kuljetettiin sairaalaan ja siellä suoraan leikkauspöydälle. Murtunut jalka oli pienin kaikista murheista.
On mahdollista että unohdin kertoa erään pienen yksityiskohdan Samista. Pojan kuurous ei ole synnynnäistä. Hänen kuulo pystyttiin pelastamaan vain osittain. Sama koski myös äänihuulia, mutta niiden kanssa tulokset olivat huomattavasti parempia ja niin Sam pystyy puhumaan lähes täysin normaalisti. Lopputulos oli kuitenkin raskas. Pojalle todettiin keskivaikea kuulovamma, hänen äänensä oli vääristynyt ja hänen vasen jalka oli vakavasti poikki, eikä sekään koskaan paranisi täyteen kuntoonsa. Seuraavat viikot Sam vietti Lontoossa jumissa osastolla, koulunkäynti opettajien sähköpostilla lähettämien ohjeiden varassa. Hänen perheensä piti huolen siitä, että hän saisi vain parasta hoitoa ja mahdollisimman nopeasti tukea vajavaiseen kuuloon. Onnettomuudessa hajonnut puhelin esti yhteyden ystäviin, eikä Sam oikeastaan edes halunnut vaivata heitä. Lopulta, joulukuun ollessa vain päivien päässä, poika lopulta päästettiin kyynärsauvojen varassa, upouudet kuulolaitteet korvissa, palaamaan takaisin kouluun. Siitä eteenpäin kaikki onkin jo tulevaisuutta.
Erikoistuminen: Teatteritekniikka ja -lavastus, käsikirjoittaminen
Face claim: Sam Tyler Buck